Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

HOITOKIRJA


Tänne tulevat kaikki hoitajien ja yksäriomistajien kirjoittamat hoitotarinat.

 

 [ Kirjoita ]

Nimi: Sisla

20.04.2019 22:55
Eka ratsastus Mansikkametsässä

Tänään päätin kammeta itseni liki 180 senttimetrin korkeuteen ja ratsastaa Jyskalla Mansikkametsän kentällä. Ilahduin tallille saavuttuani, kun huomasin, miten hyvässä kunnossa kentän pohja olisi ratsastamista ajatellen. Ei mutaa tai löllöä enää ollenkaan.
Ei menisi viime päivien hevosen puunaus -projekti ihan hukkaan.
Kevät on aina sitä aikaa, kun hevoset kuorruttavat tarhoissa temmeltäessään itsensä yltäpäältä mutaan. Olen yrittänyt varjella Jyskaa likaantumiselta parhaani mukaan, siinä kuitenkaan aina onnistumatta ja tänäänkin kun menin hakemaan poikaa tarhasta sain huomata orini olevan aivan villiintyneen näköinen. Mitkään loimet eivät olisi pelastaneet minua tältä mutamonsterilta.
Jonkin aikaa meni hevosta harjatessa ja puunatessa, mutta viimein olimme kentän laidalla valmiina aloittamaan päivän treenin.
“Pysyhän siinä hetki. Paikka!” Jätin Jyskan kentän keskelle seisomaan ja kävin hakemassa jakkaran, jotta pääsisin edes selkään. Kun käännyin takaisin päin huomasin orin seisovan kuin ruuvattuna siinä mihin olin sen seisomaan jättänyt.
“Jo olet hieno poika,” lepertelin palattuani ja annoin taskusta palan porkkanaa. Jonkun asian Jyska oli sentään oppinut täydellisesti entisellä omistajallaan :D
Nousin selkään, asensin jalustimet oikeaan mittaan ja lopuksi kiristin satulavyötä vielä reijällä. Koko tämän ajan orini seisoi järkähtämättä paikoillaan ja ihan aluksi ajattelin lämmitellä Jyskan antamalla sen kävellä löysin ohjin samalla tutustuen kenttään.
Ori kulkikin turpa maata viistäen, haistellen ja tutkien kentällä olevat este puomit tarkoin. Annoin sen tutkia ihan kaikessa rauhassa samalla itse hieman venytellen orin selässä.
Kun minusta näytti, että Jyska oli valmis keräsin ohjat ja nostin ravin. Ravailin kiertäen kenttää molemmissa suunnissa ja tein siirtymisiä käyntiin pyrkien itse mahdollisimman kevyisiin apuihin.
Jyskalle oli opetettu askellajien vaihdot ajaessa vain sanalliseen vihjeeseen ja aluksi sille oli aluksi super outoa, että joku hipelöi pohkeilla kylkiä ja muutaman kerran sainkin hyppypomppu sarjan ravinoston sijaan. Tänään kuitenkin ori alkoikin päästä tahtomastani jyvälle aika pian. Käytin kuitenkin vielä sanallisia vihjeitä pohje- ja istunta-apujen rinnalla, jotta Jyska oppisi näiden yhteyden.
Ravi - käynti harjoitusten jälkeen, kun minusta alkoi tuntua, että Jyskakin on kuulolla aloin ratsastamaan erikokoisia ympyröitä ensin ilman sen kummempaa taivuttelua ja pian aloin tässäkin herkistää oria kuuntelemaan pohjetta ja istuntaani. Huomasin, että poika taipui paljon paremmin oikealle kuin vasemmalle, joten teimme taivutteluja enemmän vasempaan.
Oikein hienon suorituksen jälkeen palkitsin Jyskan selästä käsin porkkanalla ja poika jaksoikin hienosti yrittää aina vain paremmin.
Sitten päätin hyödyntää kentällä olevia puomeja ja ratsastin niiden yli ensin käynnissä, jotta ori oppisi nostelemaan jalkojaan ja puomiharjoittelu tulisi sille tutuksi. Aluksi ajattelin, että puomit herättäisivät orissa edes jonkinlaista ihmetystä, mutta ei. Kaipa poika oli tottunut metsässä työskennellessään katsomaan myös jalkoihinsa. Ylitimme puomeja myös ravissa, mutta laukkatyöskentelyn jättäisimme ensi kerralle.
Puolen tunnin päästä olimme valmiit ja päätin jäähdytellä hevoseni ratsastamalla tietä myöten vähän matkaa ja kääntyä sitten takaisin tallille aikomuksenani venytellä poika kunnolla tämän ratsastuksen jäljiltä.
Ilma oli ihan muutamassa päivässä muuttunut jopa kesäiseksi ja koko luonto tuntui nauttivan pitkän talven jälkeen vihdoinkin lämpimistä auringon säteistä. Katselin Jyskan selästä, kun ojan pientareihin oli joka ikiseen aurinkoiseen kohtaan puskemassa jokin jotain vihreää tai jokin kukka, joka joutuisi sinnittelemään vielä viimeiset yöpakkaset. Jostain kuului laulujoutsenten hiljainen toitotus. Ne olivat varmaan löytäneet, jonkin sulan pellon, missä ruokailla.
Jyska kulki korvat rennosti kuunnellen ja kääntyillen. Parasta orissa oli sen rauhallisuus silloin, kun se tiesi olevansa töissä. Metsämaastossa ori olisi parhaimmillaan. Rentona puskatuupparina, jonka selkään uskalsi tuupata melkein kenet tahansa (jos ei siis korkeita paikkoja pelännyt) ja vaikka ori välillä itseään kaikenlaisilla tempuilla viihdyttikin, rakastuin sen hyväntahtoisuuteen ja lempeyteen, sekä järkähtämättömään taitoon lukea ihmistä kuin avointa kirjaa. Jyska jos joku tiesi, milloin kannatti olla kilttiä poikaa.
Saavuimme tien mutkaan, josta ajattelin kääntyä takaisin. Jyska olisi voinut jatkaa tien viertä rauhallisesti kävellen vaikka kuinka pitkälle, mutta kääntyi pyynnöstäni kotitallia kohden.
Talliin saavuttuani riisuin orilta varusteet ja päätin viedä Jyskan pestäväksi, olihan se kuitenkin hionnut jonkin verran ratsastaessa ja talvikarvakin oli kaikkeen syssyyn tippumassa, mutta huomasin pesupaikan olevan varattuna ruunikon ratsuponiruunan ja hänen omistajansa toimesta. Päätin siis vain harjata heppani karsinassa.
Harjauksen jälkeen venyttelin orin kunnolla. Ensin kaulaa ja niskaa kummallekin puolelle lähelle kuvetta ja sitten alas liki takajalkojen luo niin, että pojan oli oikein virutettava itseään yltääkseen porkkanaan.
“Ja sitten aaaalas,” maanittelin orin viemään päänsä etujalkojen välistä mahansa alle.
“Jaaa yyyyylöös,” nostin pääni ja näin jonkun kurkkivan karsinan oven yli touhujani. Olin varmaan näyttänyt aika naurettavalta eläytyessäni tähän heppajoogaan aivan satasella :D
Venyttelin vielä jokaisen jalan, minkä maasta irti sain ja päätin, että nyt riittää tältä päivältä.
Jyska sai jäädä kuivattelemaan karsinaansa pienen heinäannoksen kanssa ja Hertta oli luvannut järjestää Jyskalle täksi päiväksi hieman myöhemmän tarhauksen, jotta poika kerkiäisi vielä tänäänkin ulkoilla ihan hyvän aikaa.

Vastaus:

Tosi kivan pitkä ja kiva tarina!

Palkaksi tästä saat 65 v€.

-Hertta

Nimi: Nella

19.04.2019 19:16
Prins hirnahti iloisesti kun tulin sen karsinalle.

-No hei rakas, sanoin.

Prinssin pehmusteinen, sininen riimu oli kurainen. Minun pitäisi pestä se taas pian. Poni oli kai hieronut riimua johonkin kuraiseen, varmaan maahan.

Päätin, että tänään Prins saisi vapaan. Pesisin sen vaan.

Talutin Prinssin pesuboxille ja aloin letkuttamaan vettä ponin selän päälle. Lisäsin shampoota. Poni selvästi nautti pesusta, sillä se piti silmiään rennosti, samoin korviansa.

Pesun jälkeen laitoin Prinssille kuivatusloimen päälle.

Sitten putsasin sen riimun. Hinkkasin märkää sinistä pesusieneä ponin riimuun. Lopuksi viimeistelin puhdistuoperaation vielä harjaamalla sen puhtaaksi.

Otin vielä kuivatusloimen pois ja lukitsin kaappini.

Prins on best! <3

Vastaus:

Tosi kiva tarina sulta!

Tästä saat +20v€ :)

-Hertta

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

17.04.2019 20:56
Heppa häveyksissä! (Taas)
Mietinpä vaan, että miten voi likipitäen tuhatkiloinen hevonen hävitä kuin tuhka tuuleen?!

Vielä hetkeä aiemmin Jyska oli kahdelta puolelta kiinnitettynä käytävällä ja liikehtien levottomasti.
“Noo poitsu! Malta hetki vielä niin saan tän sun rokkilettisi siistittyä ennen kisoja. Sit kun oon valmis, saat porkkanan tai vaikka kaksi, jos nyt oot vaan ihan liikkumatta,” lahjoin Jyskaa pysymään paikoillaan samalla, kun nipsin jakkaralla seisten itsepäisiä hajakarvoja orin harjasta. Olin ajatellut yrittää letittää pojalle kunnon nutturat harjaan kisojen kunniaksi, mutta eihän siitä mitään olisi tullut. Jyskan harja oli niin joka ilmansuuntaan harittava, että olisi mennyt ikä ja olkapäiden terveys lettejä väsätessä ja lisäksi orin hulttio ei olisi kestänyt liikkumatta niin kauan aikaa. Päädyin siis vain siistimään harjaa hiukan saksien kanssa.
Jyskalle ei odottelu maistunut ja se heilutteli vuoroin etujalkaa, vuoroin takajalkaa kuin miettien, että mitähän vielä tässä keksisin. Ihmisen kuvatus, kun oli tiukasti kieltänyt kaikenmoisen hyppelyn ja käskenyt olla liikkumatta. Jalkojaan ori silti heilutteli, ihan vain kiusaksi.
Orin rauhoituttua hetkeksi paikoilleen annoin taskustani pari porkkanaa palkkioksi ja jatkoin operaatiota. Leikkelin harjatuppusia kaikessa rauhassa kunnes Jyska näki jotain mielenkiintoista ulkona, nosti äkisti päätään ja liikahti minua kohden. En ollut varautunut yllättävään tönäisyyn ja kaaduin saksien ja jakkaran kanssa kolinalla lattialle. Ori hätkähti kaatumistani ja käänsi päätään kysyvästi minua kohti.
“Tuhma heppa. Oli taas voinut käydä huonosti näiden teräaseiden kanssa,” moitin Jyskaa kömpien ylös lattialta ja keräten sakset ja jakkaran lattialta.
Kaatuessani olin sohaissut itseäni saksilla toisen käden etusormeen ja siihen oli tullut pieni haava. Muutoin kaikki oli kunnossa.
“Sinä se olet kyllä yksi huonon tuurin hevonen. Tähän tarvitsee kyllä laastaria,” tuhahdin ja jätin Jyskalle sankoon muutaman porkkanan palasen aikeinani kipaista ihan pikapikaa ensiapulaukusta puhdistusainetta ja laastaria sormeeni.
Löysin ensiapulaukusta vaaleanpunaisia laastareita, joissa oli yksisarvisten kuvia ja sain sormeni pakettiin.
Palasin Jyskan luo. Paitsi, että Jyska ei ollut enää siinä mihin sen lähtiessäni jätin. Sankosta oli porkkanat kyllä syöty, mutta riimunnaruja, riimua saatikka niihin kiinnitettyä hevosta ei näkynyt sitten missään.
“Voi hiiden hiiden hiisi,” kirosin, kun marssin ulos tallista ja pihalla aloin huhuilla oriani, joka puolella pyörien.
“JYYSKAA tule minulla olisi sinulle porkkanaa,” maanittelin tallipihalla.
Hertta saapui paikalle ja ihmetteli, mitä mahdoin tehdä.
“Noo tämä saattaa kuulostaa hieman oudolta,” selitin hänelle ja kerroin, mitä oli sattunut.
Hertta kuitenkin ymmärsi tilanteen ja hän lupasi auttaa Jyskan löytämisessä. Päätimme lähteä jalkaisin etsimään kumpikin eri suunnalta ja vaihdoimme puhelinnumeroita, jotta saamme soitettua toisillemme, jos oriin löydämme. Annoin Hertalle vielä muutaman porkkanan taskuun.
“Mietinpä vaan, että miten voi likipitäen tuhatkiloinen hevonen hävitä kuin tuhka tuuleen,” päivittelin vielä ennen kuin lähdimme karkulaisen perään.
Itse lähdin oikealle. Hertta lähti vasemmalle.
Ehdin kävellä noin vartin verran kun puhelimeni soi. Sydän hyppäsi kurkkuun. Löysikö Hertta Jyskan?
Puhelimen ruudulla luki kuitenkin siskoni Amelien nimi.
“Ai sinä vain,” vastasin puhelimeen pettyneenä.
“Ai vain minä?! Voin minä soittaa myöhemminkin, jos se olin VAIN minä,” Amelie aloitti.
“Anteeksi en tarkoittanut pahalla… Kuule voitaisko oikeasti jutella myöhemmin? On hieman kiire,” vastasin ja suljin puhelun vastausta odottamatta. Huoli Jyskasta alkoi painaa.
Välittömästi puhelun suljettuani puhelimeni soi uudestaan tällä kertaa se oli kuin olikin Hertta.
“Löysin Jyskan! Käänny ympäri ja kulje tietä myöten Mansikkametsän naapuritalolle,” kuulin Hertan sanovan.
Laitoin juoksuksi ja pian saavuinkin naapurin pihalle. Siellä näin Hertan ja Jyskan ja naapurin rouvan, joka syötteli jo possua muistuttavalle hevoselleni pullapitkosta isoja murusia hevoseni mussuttaessa pullaa tyytyväisenä.
“Tämä on ihan uskomatonta,” mietin hetken tyrmistyneenä.
“Miten tuo hevonen osaakin olla tuollainen.” Kohtaus olisi voinut olla suoraan, jostain elokuvasta, paremminkin komediasta!
“Tämä sinun hevosesi pitää leipomastani pullasta,” rouva myhäili. “Tuli itse kuistilta hakemaan. Pakkohan tuolle oli vähän antaa.”
Kiittelin pikaisesti rouvaa huolenpidosta ja sanattomana lähdin Jyskan ja Hertan kanssa kävelemään tallille päin. Matka tallille sujui rauhallisesti ja palautin orin tarhaansa. Onneksi loppupäivä sujui rauhaisasti ja mitään ihmeempää ei enää sattunut.

Sisla

Vastaus:

Superkiva tarina! Toivottavasti teillä lähtee pian sujumaan paremmin ja onneksi Jyska löytyi :)

Palkaksi tästä saat 50v€.

-Hertta

Nimi: Sisla
Kotisivut: http://sysala.suntuubi.com

25.03.2019 01:25
Mansikkametsään saapuminen

Olin aivan poikki, kun viimein illan pimetessä saavuin autollani Mansikkametsän pihalle. Olin jo etukäteen soittanut Hertalle, että meillä menisi myöhälle tänään saapumisemme kanssa, sillä tämä hepan kutaletta ei ollut näkynyt lähdön hetkellä enää missään. Miten voi liki tonnin edestä hevosta hävitä kuin tuhka tuuleen juuri silloin, kun traileri kaartaa pihaan ja pakkaaminen on suoritettu hevosta lukuun ottamatta.
Inhosin muutenkin pakkaamista ja pelkäsin koko ajan, että jokin oleellinen unohtuu matkasta. Esimerkiksi Jyskan rehusäkit tai riimunnaru.
No sitten, kun totesin, että juu ei oripoikaa ei vaan näy enää misään, vaikka juuri olin sen karsinaan ottanut laittanut sille kuljetussuojat jalkaan ja loimittanut matkaa varten, alkoi stressi lähennellä jo maksimi lukuja. Matkaan pitäisi päästä, jottei pimellä tarvitsisi ajella ja navigointi perille olisi helpompaa. Sysälästä Mansikkametsään kertyisi kuitenkin muutama sata kilometriä.
Tallin käytävältä löytyi ensimmäinen vihje. Irronnut kuljetussuoja. Poimin sen maasta ja lähdin ulos tallista. Seuraava johtolanka orin sijainnista oli toinen kuljetussuoja aitan edustalla ja eipä aikaakaan, kun havaitsin kolmannen suojan taas vähän matkan päässä aitan toisella kulmalla.
Aitan kulmalle päästyäni kuulin kanalalta kanojen hätääntyneen kotkotuksen ja riensin kanalaa kohti. Ja mitä näin? Jyska oli puolittain kanalan ulkotarhan sisällä ja mutusteli sangen tyytyväisen näköisenä kanoille antamaani kauraa ruokintakiposta.
Meillä Sysälässä kanat saavat siis ulkoilla katetussa kanatarhassa näin keväisin ja usein käyn kanoille viemässä kaikenlaisia herkkuja tuonne tarhaan ja nyt sinne oli tunkenut itsensä liki tuhat kiloinen hevonen kanojen kauroilla mässäilemään.
Ei ole totta!

No äkkiä Jyskaa riimuista kiinni, hieman kauraa mukaan ja oriin kanssa juoksujalkaa traileriin. Onneksi poika ei enää pullikoinut lastauksessa vaan kiipesi kiltisti kyytiin viimeisten kauran rippeiden houkuttelemana.
Heppa autoon ja pikainen Googletus voiko kaurayliannostukseen kuolla (ei voi kuulemma, mutta extra energiaa siitä voi heppa saada) ja auto kohti Vantaata.
Mansikkametsän pihalla trailerin luukkuja avatessani huomasin, ettei Jyska jakanut kanssani matkaväsymystä. Ori oli aivan intopiukeana ja tanssahteli trailerissa niin, että koko vaunu heilahteli puolelta toiselle.
Jyska kuitenkin rauhoittui, kun peruutin sen alas lastaussiltaa ja ori pysähtyi lopuksi keskelle pihaa tuijottelemaan uutta kotiaan. Talliin löysimme aika pian ja Jyskan uusi karsina odotti poikaa tyhjillään. Päästin pojan karsinaan ja katselin sitä hetken, kun se pyöri ympyrää ja pörhisteli unenpöpperöisille karsinanaapureilleen. Se käyttäytyi kuin pahainen kakara, joka on vetänyt tölkillisen liikaa energiajuomaa.
Jätin Jyskan karsinaansa kunhan ensin olin varmistanut, että karsinan ovi pysyy varmasti kiinni oripojankin käsittelyssä.
Nakkasin vielä yöheinät Jyskalle, rapsutin sitä poskesta ja huikkasin hyvät yöt talliin.
Vihdoin pääsisin itsekin nukkumaan.

Tässäpä vähän aloitustarinaa :D Toivottavasti ei ole kamalan sekava, kun tätä näin yömyöhään kirjoitan.
Sisla

Vastaus:

Tää oli tosi kiva aloitustarina sulta! Saadaan nähdä että minkälaisiin seikkailuun täällä joudutaankin Jyskan kanssa! Odotan innolla sulta lisää tarinoita! :)

Palkaksi 50v€ :)

-Hertta

Nimi: Kerttu

15.03.2019 16:37
2. Keijukummun Ramona

Tänne Mansikkametsään oli viime vuoden loppupuolella saapunut suloinen ratsuponitamma, Keijukumpu-nimisestä tallista. Ponin nimi oli Keijukummun Ramona, lyhyesti ihan vaan Ranskis! Hauska ja ihana nimi! Ja kaiken päälle Ranskis oli vielä varsa, syntynyt viime vuoden toukokuussa. Hertta oli kertonut, että Ranskiksen isä on arabi ja emä ratsuponi. Jäisin mielenkiinnolla seuraamaan pikkutamman kehittymistä Mansikkametsässä!
Eräänä päivänä tultuani tallille, oli Hertta ja friisiläisori Unelman hoitaja Benjamin hakemassa hevosia tarhoista talliin.
"Hei Kerttu!" Hertta huikkasi taluttaessaan vuonohevosruuna Habbua. "Jos haluat, voit hakea Ranskiksen tarhasta. Se voi olla vähän arka, mutta pyydä apua jos et saa Ranskista ulos!"
"Selvä!" Olin melko yllättynyt, kun Hertta antoi homman minulle. Yleensä varsojen käsittely oli kokeneiden hevostelijoiden hommaa, mutta kaipa minä sitten olin kelpo hakemaan Ranskiksen, kun kerran Hertta pyysi. No mutta toisaalta minulla oli kyllä ollut jo aiempaa kokemusta varsoista, kuten se muutaman vuoden takainen shettisorivarsa.
Hain Ranskiksen riimun ja riimunnarun. Varsa seisoskeli tarhan kauimmaisessa päässä ja yritti tehdä tuttavuutta lähitarhojen asukkaisiin. Huomattavasti muut olivat jo hyväksyneet aikoja sitten nuoren neitosen mukaan jengiin.
"Ranskiiis!" huhuilin varsan nimeä tarhan portin luota. Nuori laikukas tamma käänsi katseensa minuun ja tarkasteli hetken paikoillaan, ennen kuin lähestyi porttia hiljalleen. Ensin yksi askel, toinen kolmas. Ranskis kuitenkin pysähtyi ja työnsi turpansa lumeen. Avasin portin hitaasti ja pujahdin sisään tarhaan. Ranskis hölkytti luokseni ja ojensin käteni vauveliinin nuuskittavaksi. Ranskiksen nuuhkaistessa, rapsutin sitä kaulasta ja sain laitettua riimun päähän sille.
Ranskis hyppeli vierelläni matkalla talliin. Jouduin hiljentämään tamman vauhtia, jotta emme liukastuisi.
Ranskiksen kaviot kopisivat tallin lattiaa vasten, kun se saapui talliin. Lämmin ilma ympäröi meidät ja tallin perältä kuului hirnahdus. Jätin Ransiksen karsinaan ja lähdin hakemaan lisää hevosia. Seuraavaksi hoitohevoseni Indra ja oma hevoseni Didi.

Pari tuntia myöhemmin saavuin takaisin talliin. Olin siivoillut tarhoja ja kenttää. Suuntasin Indran karsinan luo. Curly-poni roikotti päätään laiskasti ja suupieliin oli tarttunut pari heinänkortta. Hupsu!
"Kerttu hei!"
Käännyin ja näin Hertan tulevan luokseni toimistostaan päin. Nainen kantoi kädessään Ranskiksen riimua.
"Haluaisitko mennä kävelyttämään Ranskiksta kentälle?" Hertta kysyi. "Menisin kyllä muuten, mutta mulla on tässä nyt pari tärkeää puhelua, jotka pitäisi hoitaa ja muutenkin ajattelin että voisin tutustua paremmin Ranskikseen. Ihan vaan muutama kierros kenttää ympäri, voi ravailla ja tehdä jotain ympyröitä tai vastaavaa, että saa Ranskis vähän ajateltavaa."
"Joo kyllä mä voin", tarjouduin.
"Hienoa! Mun on nyt mentävä, mutta luotan että pärjäät."
Hertta lähti ja antoi riimun minulle. Kävelin Ranskiksen karsinalle. Pikkuinen oli ihan likainen, pyörinyt varmaan puruissa. Niin harjasin tamman nopeasti ensin.
"Päästään kohta ulos", supisin Ranskiksen korvaan, samalla kun harjasin pitkin vedoin sen kylkiä. Pian olimmekin valmiita lähtöön.

Ranskis asteli reippaasti kentälle, niin että jouduin hidastamaan pikkuneidin menoa.
"Hei, en mä haluu juosta itseäni uuvuksiin nyt vielä!" toruin sitä. "Kohta pääset kyllä juoksemaan ihan tarpeeksi!"
Ja se pitkä harmistunut katse Ranskikselta, jaaha.
Aloitimme kävelemällä rennosti kenttää ympäri. Kavionjäljet painautuivat lumeen ja kentän poikki oli varmaan ennen tuloamme loikkinut jänis, jonka jälkiä Ranskis tuntui ihmettelevän.
"Ravia!" sanoin ja maiskutin varsan liikkeelle, kun olin varma ettei kenttä ollut liukas. Ensin kaksi kertaa ympäri, sitten taas käyntiin. Molempiin kentän päihin ympyrät ja koko rata leikkaa toiseen päätyyn. Hienosti meni Ranskikselta ja annoin sille suukon palkkioksi turvalle. Ehkä näitä joskus vielä selästä käsin!
"Hienostihan teillä näytti menevän!" Hertta oli saapunut kentän laidalle, ilmeisesti saanut puhelunsa puhuttua.
"Jep, Ranskis on tosi ihana!" kehuin ja kietaisin käteni pikkutamman kaulan ympärille.
"Pienenä vinkkinä, että Ranskis on ilman hoitajaa. Onhan sulla jo Indra ja Didi, mutta jos haluat, voisit ryhtyä myös Ranskiksenkin hoitajaksi."
"Se olisi mahtavaa!"
"Sovittu?" Hertan kasvoilla oli hymy. "Kai muistat sitten, että Ranskiks on vielä ihan erilainen hoitsu kuin Indra. Voisit kyllä auttaa Ranskiksen koulutuksessa, kun on sen aika."
"Ilman muuta!"

Kun tulin kotiin, en ollut varma oliko tämä tottakaan. Olin siis Ranskiksen hoitaja! Hehe, sen lapsosen kanssa ei tule olemaan tylsää.

Vastaus:

Ää, vähänkö ihana tarina! Kuvailit tässä tosi hyvin Ranskista ja eipä taida sen kanssa sit olla tylsää :D mutta onhan se nyt söpö pikku tyttönen, pian jo yksivuotias!

Tykkäsin tästä tarinasta tosi paljon, ja kuvailitkin kivasti eri tilanteita joten palkaksi tästä saat 55v€!

-Hertta

Nimi: Kerttu

16.01.2019 17:48
1. Ratsastelua Indralla

Letitin brunetet hiukseni nopeasti vessan peilin ääressä ja pesin hampaani. Puin tallivarusteet päälleni, pakkasin kamppeet harmaaseen reppuuni ja lähdin kohden Mansikkametsä-nimistä tallia linja-autolla.
Saavuttuani tallille, ihastelin hetken lumen peittämää tallimaisemaa. Kaikki hevoset olivat tarhoissa, joten suuntasin tarhoille.
Ensimmäisenä suuntasin totta kai Indran tarhan luo. Tamma seisoi suloisena tarhassaan punahallakossa karvapeitteessään. Niin oikeasti suloinen Indra! Indra näytti nauttivan lumesta oikein kunnolla.
Seuraavana menin katsomaan mitä omalle Didilleni kuului. Hertta oli ollut ihana ja laittanut sen tarhaan, kun en itse ollut kerinnyt. Pitäisi sanoa tallinomistajalle kiitokset, kun näkisin hänet. Didi vaikutti uteliaalta tullessani tarhan luo. Tamma ravasi portin luo ja silitin sitä kaulasta.
Pian hevosilla olisikin jo ruoka-aika.

Menin talliin siivoamaan karsinoita. Ensiksi vein kuitenkin reppuni tallitupaan. Päätin siivota niin monta karsinaa kuin kerkesin... ja jaksoin. Onneksi kuitenkin suurimman osan. Nyt oli muutenkin hevosten ruoka-aika.
------------
Kun oli kulunut sopivan kauan hevosten syömisestä, halusin kovin ratsastaa. Aluksi pohdin Didiä, mutta koska olin mennyt sillä viimeksi, päädyin Indraan.
Indra ei vaikuttanut ehkä kovin mieluiselta, kun hain sitä tarhasta, mutta tamman mieliala parani talliin tullessa. Sidoin Indran karsinaan vetosolmulla, harjasin sen ja varustin.

Koska lunta oli nyt paljon, lähdin kentälle testaamaan hankitreeniä. Rakastin lumessa ravaamista ja nyt olin jättänyt Indran satulankin pois, vaikka tamman lampaankarvasatulaa rakastinkin!
Vein Indran kentän keskelle ja kipusin jakkaralta selkään. Ohjasin Indran uralle ja annoin kulkea pitkillä ohjilla. Noin vartin päästä otin pitkät ohjat käsiini ja aloitin ravityöskentelyn. Annoin pohkeita ja Indra lähti ravaamaan lumista kenttää ympäri.
Nojasin taaksepäin ja nautin. Hymy nousi huulilleni. Indra ravasi jalkojaan nostellen, kaula kauniisti pienellä kaarella ja lumi vain pöllysi.
Testasimme myös laukkaa. Indralla taisi olla vauhti päällä, ainakin sen perusteella kun se alkoi lähes heti laukkaamaan kun pyysin. Laukkasihan se hienosti, vaikka muutama ilopukki välissä olikin!
------------
Lopussa kävin vielä ratsastamassa Indralla rauhalliset loppukäynnit maastossa. Eihän se tietenkään ollut turvallista olla kännykällä hevosen selässä, mutta houkutus ottaa kuvia oli suuri. Otin muutaman ja laitoin Instagramiin.
Laukkasuora tallille ravattiin ja tallipihassa pysäytin Indran. Kumarruin halaamaan hoitohevostani selästä käsin. Maailman paras Indra!


Piirsin kuvan vielä Indrasta, olisi kiva jos voisi lisätä kaappiini :)
http://u.kahvipaketti.com/u/5967768467.png

Vastaus:

Ihana, ensimmäinen tarina sulta! Tykkäsin tän tarinan tyylistä paljon, semmonen yksinkertainen kirjoitustyyli on kiva mun mielestä! (vaikka tykkään lähes kaikista kirjoitustyyleistä :D)

Palkaksi tästä ihanasta tallipäivästä saat 39 v€.

-Hertta

Nimi: Benjamin

16.01.2019 09:27
Kuvaa Kionasta;
https://pre00.deviantart.net/f15a/th/pre/i/2018/343/b/3/snowpo ny_by_rowanwoodx-dcu1eaz.png

Vastaus:

Ihan super ihana piirrustus, josta oikein välittyi talven tunnelma! sun piirroksia on aina ilo katsella :)

Palkaksi tästä saat 40v€.

-Hertta

Nimi: Alma

18.12.2018 15:34
Astelin ujona Mansikkametsän tallipihalle. Olin kuullut, että vähän aikaa sitten ihan meidän kodin lähelle oltiin avattu ratsastuskoulu. Olin ollut uutisesta tosi innoissani ja joskus käynytkin pari kertaa varovasti moikkaamassa hevosia tarhojen luona. En ollut kuitenkaan koskaan uskaltanut astella sisään, vaikka halu olisi ollut silloin suuri käydä kysymässä ihka omaa hoitohevosta. Olin ratsastanut toisella ratsastuskoululla puolitoista vuotta, mutta sitten se talli meni konkurssiin ja koko tila tyhjennettiin täysin, myös hevoset myytiin.

Nyt oli kuitenkin aika, tällä kertaa olin rohkea. Koputin oveen varovasti.

Muutaman kymmenen minuutin päästä astelen onnellisena ulos. Olin nyt ihanan Kirpun hoitaja. <3

Vastaus:

Oikein kiva ensimmäinen tarina sulta! Kuvailit tässä hyvin ratsastushistoriaasi, toisaalta sisältöä olisi saanut enemmän jos olisi esim. kuvaillut enemmän kun kävit kysymässä hoitohevosta. Mutta muuten kiva aloitus sun hoitajauralle, jään innolla odottamaan sun tulevia tarinoita ;).

Palkaksi tästä saat 31 v€.

-Hertta

Nimi: Benjamin

09.12.2018 19:02
Luukku 8

Olin päättänyt lähteä Kionalla loikkimaan lumesta rakennettuja esteitä, sillä olin juuri puunannut valkean hevoseni ja halusin esitellä tammaa vielä kun tämä oli valkoinen, eikä rusehtava. Tallilla tapasin Kertun ja Indran, jotka tulivat mukaamme hyppelemään. Päätin olla uhkarohkea ja lähteä Kionalla ilman satulaa, Kerttu lähti satulassa. Saattoi olla ihan viisas päätös, sillä kaviokaverimme olivat varsin pakkaspirteällä päällä.
Lämmittelimme kierrellen ja kaarrellen, annoimme hevosten tutustua lumihirvityksiin rauhassa. Kun pörinät oli pöristy ja hipsuteltu hevosista tarpeeksi, pääsimme loikkimaan yli lumimuurien ja risu-lumiukkoesteiden. Pari ensimmäistä hyppyä meni hyvin, kunnes Indra sai hepulin, jonka myötä Kionakin hepuloi ja minä päädyin puuterilumeen. Kerttu pysyi selässä - viisaana kun oli satulassa lähtenyt, ja minä jäin nauraen tekemään lumienkeliä. Kiona rauhottui pian ja jäin ihmettelemään lumiesteitä vähän matkan päähän. Nousin lumesta, tallustin valkean tammani luokse ja ponnistin esteen päältä takaisin selkään. Kävimme loppurallittelun jälkeen vielä maastossa loppukäynnit ja palsimme tallille.

Vastaus:

Oikein kiva joulutarina :). Kiva, kun otit tallikaverinkin mukaan tarinaan!

Palkkaa tästä saat 20v€, kuten luukussa lukee.

-Hertta

Nimi: Benjamin

04.12.2018 15:29
Luukku 1.
Astuisin kauniisti koristeltuun talliin ja lähdin jo tallustamaan kohti satulahuonetta, kun huomasin jotain puuttuvan - joulukuusi. Missä joulukuusi? Seisoin kuusen paikailla, lähtien sitten seuraamaan "havupolkua" ulos, siellä kiertäen tallin kulman taakse, jossa Kirppu raahasi kuusta koristeineen ja kuusenjalkoineen pitkin tallin seinustaa... Kirppu oli päässyt vapaaksi - taas.
"Voihan Kirppu totesin naurahtaen ja lähdin nappaamaan ponia, jolla onneksi oli päässään riimu. Palautin ponin tarhaansa ja joulukuusen paikoilleen, korjasin koristeet ja lakaisin käytävän. Ehkä Kirppu halusi tarhaansa oman joulukuusensa.



Luukku 4.

"Voihan Kirppu" päästen nauramaan jo toistamiseen, kun kirjava poni seisoi keskellä tallikäytävää jouluvaloihin kietoiutuneena, joulukuusen piparikoristeita mussuttamassa. Ilme ponin pärställä lähes huusi "auta, en voi liikkua", paniikissa ei kuitenkaan ollut, mutta pipareita oli enää muutama jäljellä.
Vapautin valoponin värikkäistä jouluvaloista ja vein tämän paksusta otsaharjastaan taluttaen takaisin omaan karsinaansa. Nostin kuusen pystympään ja laitoin jouluvalot sinne, missä ne olivat olleetkin. Pipareita täytyisi leipoa ja koristella lisää... Kaiken tämän jälkeen pääsin aloittamaan aamutallin, jonka olin lupautunut tekemään.

Vastaus:

Kiva kun kirjoitit joulutarinoita :)

Palkaksi näistä saat yhteensä 25+35=60v€.

-Hertta

Nimi: Benjamin

04.12.2018 15:11
Taas tarinanpätkää kera kuvan.

Linkki kuvaan; https://i.postimg.cc/7LKpjGz7/bennyjaunelma-III.png

Avajaiskilpailui sta Benny ja Unelma repäisivät upeasti ensimmäisen sijan 40cm esteratsastusluokasta ja toiset sijat 50cm estertasastusluokasta ja Helppo C:n kouluratsastusluokasta. Benjamin ei voinut muuta kuin hymyillä, kun ori käyttäytyi koko tapahtuman ajan esimerkillisesti. Kuvassa ori ratsukko poseeraa palkintojensa kanssa.

Vastaus:

Ihan superkiva kuva taas jälleen! Lisään tämän ihanan piirroksen kaappiisi.

Palkaksi tästä saat 40 v€.

-Hertta

Nimi: Benjamin

21.11.2018 18:26
Hellou,
toista kuvaa jo, tällä kertaa tihkuiselta keliltä. Irtojuoksutin Unelman tyhjällä kentällä illansuussa, kun toiset olivat valinneet maneesin.
Linkki kuvaan; https://i.postimg.cc/XvGgNkYc/benjaminjaunelma-II.png

Vastaus:

Aivan ihana, tunnelmallinen kuva! Tykkään paljon kun piirrät hoitotarinoiden kirjoittamisen lisäksi :)

Palkaksi tästä saat 52v€.

-Hertta

Nimi: Benjamin

12.11.2018 00:51
Hei!
Tässä olisi jo toiselta hoitokerralta matskua - tällä kertaa piirroksen muodossa. :> Linkki kuvaan; https://i.postimg.cc/FKzWFScT/benjaminjaunelma.png

Piirrokseen sain inspiraatiota ensilumesta, joka kuitenkin päivän mittaan muuttui rännäksi, josta vedeksi, ja lopulta suli pois. Kuvassa tosiaan Benjamin ja Unelma, vähän virkeämmän ratsastuskerran jälkeen.

Vastaus:

Super kiva piirrustus! Tälläisiä olisi kiva saada jatkossakin ja ennen kaikkea ihanaa kun meillä on jo aktiivisia hoitajia!
Haluatko muuten, että lisään piirroksen kaappiisi?

Palkaksi tästä saat 56 v€.

-Hertta

Nimi: Benjamin

08.11.2018 14:30
Benjamin ja Unelma 8.11.2018

Astelin noin kello yhdeksän aamulla tallia kohti reppu selässäni, termosmuki oikeassa kädessäni. Poppia raikasi nappikuulokkeesta toiseen korvaani, moikkailin vastaantulevia tallilaisia kättäni heilauttaen, pienesti hymyillen. Sisälle talliin päästyäni kävelin suoraan mustan jättiläisen luokse, jota alkaisin tästä päivästä lähtien hoitamaan. Suuri friisiläisori on minua säkäkorkeudeltaan sentin matalampi, mutta ryhdikkyytensä ansiosta vaikutti paljon suuremmalta - ainakin minun mielestä. Hain satulahuoneesta varusteet ja harjapakin, repun jätin satulan paikalle roikkumaan. Astuin orin karsinaan harjapakkinsa kanssa, aloittaen puunauksen kumisualla kuria pyöritellen. Kun olin harjannut liat ja pölyt pois, selvittänyt takun hännästä ja harjasta, sekä puhdistanut kaviot, pääsin varustamaan uteliasta oria, joka hamusi taskujani ja hiplasi mustiksi värjättyjä hiuksiani, kun siihen sai mahdollisuuden.
”Voihan Unelma” naurahdin, kun ori otti suuhunsa kumisuan, heilutellen sitä ylös-alas. En kiristänyt satulavyötä vielä kokonaan, sillä sen tekisin vasta juuri ennen selkään nousua. Unelma pudotti kumisuan suustaan ja käänsi katseensa minuun, turpa kylkeäni hamuamaan. Silitin sileää turpaa hymyille, ja puin suitset orille, joka otti kuolaimet nätisti suuhun. Suojia en ruvennut laittamaan, sillä tavoitteenani oli vain tutustua oriin ensimmäisellä ratsastuskerralla. Hörppäsin termosmukistani viimeiset kahvitipat, avasin karsinanoven, ja talutin orin ulos.
Ulkona, tarkemmin kentällä penkin vieressä, tarkistin remmit ja kiristin satulavyön, jonka jälkeen säädin jalustimet oikean mittaisiksi. Onnekseni kenttä oli tyhjä, eikä minun tarvinnut – tai hevosen – jännittää muita ratsukkoja. Siirsin penkin lähemmäs, jotta pääsisin kapuamaan satulaan. Nostin jalkani jalustimeen ja ponnistin satulaan. Ihmeekseni Unelma ei lähtenyt etuajassa liikkeelle, vaan odotti käskyäni, jonka annoin yksinkertaisesti hengittämällä ulos; painoavuin.
Ori oli mukava ja juuri sopivan reipas makuuni ratsastaa, sillä Unelmaa ei tarvinnut kymmentä kertaa käskeä liikkeelle, vaan yksikin nätti pyyntö riitti saamaan aikaan haluamani reaktion. Tein paljon siirtymisiä, pysähdyksiä, suunnanvaihtoja ja satunnaisia kiemuroita ympäri kenttää, käyttäen hyödykseni koko tilaa. Välikäynnit annoin kävellä vapaasti omia reittejään ympäri kenttää, vapain ohjin.
Venyttelykäyntien jälkeen siirsin Unelman raviin, kooten oria enemmän, lyhentäen askelta, tavoitteenani saada hevonen peräänantoon. Onnistuin hetken päästä saamaan aikaan höyhenenkevyitä askeleita, siirtäen sitten laukkaan. Laukkailin hyvässä temmossa hetken, kunnes annoin ohjaa ja siirsin ravin kautta käyntiin. Annoin orin venyttää kaulaansa reippaasti loppukäynneissä. Laskeuduin satulasta, löysäsin satulavyötä ja avasin turparemmit, sekä nostin ohjat kaulalta. Kävimme vielä tiellä kävelemässä mielenvirkistykseksi.
Tallille palattuamme talutin orin karsinaansa, riisuin varusteet ja harjasin lopuksi. Vein varusteet ja harjapakin satulahuoneeseen, palaten sylissäni loimi, jonka puin orille. Vein orin tarhaansa, jättäen tuon riimun sitten tolpanpäähän. Heitin vähän heinääkin tuolle mutusteltavaksi ennen lähtöäni. Poistuin tallilta hymyssä suin, sillä Unelma tosiaan oli unelma.


//Toivottavasti mitään kiellettyä en tehnyt :D

Vastaus:

Kiva tarina! plussaa hyvästä kuvailusta ;)
Ja et tehnyt mitään kiellettyä.

Palkaksi tästä saat 45v€.

-Hertta

Kuvat ©AK, Pauliina Kontinen, ransu.kuvat.fi bannerin kuva ©AK, viekun koodi ©Viimakoura

Hevosten & hoitajien kaapeissa olevat varusteet©Equestrian PRO, Keivitär, Oddpixel, Hemsbury Saddlery, Provando

 

©2019 Mansikkametsän Ratsutalli - suntuubi.com